Enemmän veroja – enemmän palveluja
Vaalien alla poliitikoilla on tapana lupailla toimivansa mitä erilaisempien asioiden puolesta. Vaalien jälkeen taas on tapana on vedota ”budjettiraamin rajoihin” tai ”rahojen riittämättömyyteen”.
Kunnan rahojen riittämättömyys on kuitenkin mitä suurimmassa määrin poliittinen päätös, onhan kunnalla oikeus määrätä kunnallisen tuloveron suuruus. Jos palveluja karsitaan tai niiden kehittämistä jarrutetaan on kyseessä poliitinen valinta jossa alhaiset verot on asetettu palvelujen toimivuuden edelle.
Alla on henkilökohtainen laskelmani Helsingin kaupungin palvelujen vaatimista lisärahoista ja niiden kattamisesta:
Kustannukset
Terveydenhoito
-
maksuton terveydenhoito 20 miljoonaa euroa
-
toimivaan terveydenhoitoon 15 miljoonaa
Sosiaalipalvelut
-
ihmisarvoiseen vanhustenhoitoon 10 miljoonaa euroa
-
toimiva lastensuojelu ja lapsiperheiden kotiapu 10 miljoonaa euroa
-
hyvään päivähoitoon 10 miljoonaa euroa
-
muut sosiaalipalvelut 10 miljoonaa euroa (omaishoidon tuki , huumeongelmaisten nopean hoitoon pääsyn takaaminen, kehitysvammaisten yksilöllisen asuminen, ym.)
Joukkoliikenne
-
maksuttomuus ja sen edellyttämä linjojen lisäys 144 miljoonaa
Yhteensä tarvittava lisärahoitus 219 miljoonaa euroa/vuosi
Rahoitus
Helsingin kaupunki on varakas – ja saa ollakin. Yksinkertaisin tapa kerätä rahat julkisten palvelujen parantamiseen on kunnallisveron korotus. Korottomalla kunnallisveroa 2 prosenttiyksikköä saadaan kerättyä n. 220 miljoonaa euroa
lisätuloja.
Vuosina 1995-2007 palkansaajan tuloveroaste on alentunut noin 7 prosenttiyksikköä .Vuodelle 2009 on valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa kaavailtu jälleen noin yhden prosenttiyksikön veronalennuksia. Tätä taustaa vasten kahden prosenttiyksikön korotus jonka vastineena on maksujen poistaminen ja palvelujen parantaminen, ei ole lainkaan kohtuuton. Suomen kuntien kunnallisvero vaihtelee 16 ja 21 prosentin välillä. Korotuksen jälkeen Helsingin veroprosentti olisi 19,5. Tällä helsinkiläiset saisivat todennäköisesti maan parhaan vastineen kunnallisveroilleen.
Yllä oleva ei ole ”unelma”, ”utopia” tai ”pitkän tähtäimen tavoite” vaan konkreettinen esitys joka on toteuttavissa tulevalla vaalikaudella. Helsingin kaupunginvaltuustossa vasemmistolla, vihreillä ja SDP:llä on enemmistö jonka turvin uudistus voitaisiin viedä läpi.
Mitä maksaa?
Alla esimerkkejä siitä mitä palvelujen parantaminen ja maksuton joukkoliikenne maksaisi tavalliselle helsinkiläiselle:
- palkkatulot 2000 euroa/kk – kustannus n. 32 euroa/kk
- eläketulot 1000 euroa/kk – kustannus n. 17 euroa/kk
- opintoraha + palkkatulo keskim. 1000 euroa/kk – kustannus 13 euroa/kk
- nelihenkinen perhe, kaksi työssäkäyvää vanhempaa, tulot 2700 + 2300 euroa/kk - kustannus 83 euroa/kk
Nykyisin tietysti pelkästään HKL:n kuukausilippu kustantaa 42,80/kuukausi/henkilö.
Huomioita verotuksesta ja Helsingin taloudesta
Monet myös vasemmalla suhtautuvat kriittisesti kunnallisveron nostoon., ja osin hyvin perustein. Kunnallisvero on luonteeltaan tasavero, toisin kuin valtion tulovero. Verotuksen painopistettä onkin vuosien ajan epäilemättä tietoisten poliittisten päätösten kautta siirretty kuntiin, jolloin rikkaimpien verot ovat keventyneet.
Oikeudenmukaisin tapa kerätä veroja olisi progressiivinen verotus joka koskisi myös pääomatuloja. Tällöin esim. alle 10 000 euron vuositulot voitaisiin vapauttaa kokonaan veroista.
Oikeudenmukaisen verojärjestelmän odottelu ei kuitenkaan saa merkitä toimettomuutta hoitojonojen, ruuhkien ja sosiaalisen hädän edessä. Asioita on ratkottava kunnallispolitiikassa nyt niillä keinoin jotka ovat käytössä.
Monet Helsingin budjettilinjan kriitikot, mm. Pro Kuntapalvelut-liike ovat todenneet Helsingin kaupungin liikelaitosten tuottavan merkittäviä voittoja joita olisi mahdollista käyttää palvelujen rahoittamiseen nykyistä suuremmassa määrin.
Liikelaitosten voittojen varaan ei nähdäkseni kuitenkaan voida laskea peruspalvelujen rahoitusta tulevina vuosina, ei varsinkaan kaikkia esittämiäni märäärahalisäyksiä. Veroprosentin korottaminen on tässä suhteessa kestävin tapa rahoituksen turvaamiseksi. Järkevin tapa käyttää liikelaitosten voittoja olisi nähdäkseni joukkoliikenne-investointien (metro- ja raitiotieverkoston laajentaminen) lisääminen.
Reko Ravela
rravela2@welho.com
