Maksuton joukkoliikenne ja sen vastustajat
Keskustelu maksuttomasta joukkoliikenteestä on saanut viime vuosina uutta vauhtia. Ympäristökysymysten noustua ilmastonmuutoksen myötä yhä suuremmaksi huolenaiheeksi, maksuton joukkoliikenne näyttäytyy hyvänä keinona liikenteen päästöjen vähentämiseen. HKL:n helmikuussa teettämä selvitys arvioi että maksuton joukkoliikenne vähentäisi Helsingin liikennnepäästöjä ja liikenteen energiankulutusta n. 10%.
Maksuttomalla joukkoliikenteellä on kuitenkin myös vastustajansa ja väitteitä maksuttomuuden seurauksista on moneen lähtöön. HKL:n selvitys ilmaisee kantansa tavalla joka on malliesimerkki kapulakielen kukkasista:
”Joukkoliikenteen lipunhinnan alentamisen on todettu olevan yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa, mutta maksuton joukkoliikenne ei ole tehokkuusoptimi.”
Vastaväitteenä maksuttomuuteen esitetään että joukkoliikenteen maksuttomuus edistäisi yhdyskuntarakenteen hajautumista ja siten lopulta edistäisi autoistumista. Asiasta voinee esittää vastaväitteen jos toisenkin, mutta HKL:n selvityksen tekijätkin toteavat että Helsingin sisäisellä maksuttomuudella tuskin tällaista vaikutusta olisi.
Toiset maksuttomuuden vastustuksen perusteet ovat jopa hieman hupaisia. Maksuttomuuden epäillään mm. lisäävän nuorison ”tarpeetonta oleskelua joukkoliikennevälineissä”. Totta tai ei, valtaosalla nuorisosta taitaa nykyiselläänkin olla kausilippu joka mahdollistaa ”tarpeettoman oleskelun”. Samoin monet muut maksuttomuuden vastustajien perustelut pätevät nykyiseen kausilippujärjestelmäänkin, jonka purkamista ei kuitenkaan ole kukaan ehdottanut.
Maksuttomuuden vastustajat väittävät myös monesti että maksut takaisivat joukkoliikenteen rahoituksen paremmin kuin poliittinen päätöksenteko. Todellisuudessa kuitenkin Helsingin joukkoliikenne on jo nyt riippuvainen kunnan rahoituksesta joka kattaa noin puolet kuluista. Poliittisen päätöksenteon kannalta maksuttomuus todennäköisesti lisäisi joukkoliikenteen rahoituksen poliittista kannatusta, koska joukkoliikenteen käyttäjien määrä kasvaisi. Yhä useampi kuntalainen olisi kiinnostunut siitä että joukkoliikenne toimii.
Vastustuksen ydin löytyy kuitenkin uudistuksen rahoituksesta. Maksuton joukkoliikenne Helsingissä vaatisi noin 140 miljoonaa euroa vuodessa. Vapaa Helsinki-liikkeen laskelmien mukaan summa vastaa 1,25 äyrin kunnallisveron korotusta. Käytännössä tämän suuruinen kunnallisveron korotus tulisi valtaosalle helsinkiläisistä halvemmaksi kuin HKL:n kausilippu. Pienituloisilla veronkorotus maksaisi nopeasti itsensä takaisin satunnaisessakin joukkoliikenteen käytössä. Yli 3600 euron kuukausituloja nauttiva kuntalaisten rikkain viidennes jäisi kuitenkin uudistuksessa häviölle. Koska tässä tuloluokassa joukkoliikenteen käyttö taitaa myös olla vähäisintä, on ymmärrettävää että vastustus on kiivasta.
Jos joukkoliikenteen rahoitus kerättäisiin maksujen sijaan veroina, kyseessä olisi merkittävä sosiaalinen tulonsiirto rikkailta köyhille ja samalla suuren luokan ekoteko. Kysymys kuuluu, valitaanko Helsinkiin kuntapäättäjiä jotka uskaltavat tarttua asiassa toimeen, vai ohjaavatko päätöksentekoa suurituloisen katumaasturikansan edut?
